sunnuntai 30. marraskuuta 2014

aallot


kaukana aavalla aaltona nousten

hitaasti liikkuen itsessään kiinni

uutena muotona olostaan iloiten

tuntien itsensä osaksi merta


yhdessä  kulkien kaikkeutta tutkien

katraana iloisten aaltojen

aurinko yllämme elämää allamme

edessä ääretön seikkailu


kiihtyy vauhti  ja kasvaa muoto

ja unohtuu osansa merenä

olemme Aaltoja isolla aalla

olomme syynä kasvu ja voitto


jäävät allemme pienemmät laineet

kun vaahtopäinä kiidämme eteenpäin

joku kysyy mihin menemme mihin on kiire?

kukaan ei vastaa kukaan ei tiedä


jo näkyy kaukana kivinen ranta

ja sen takana tuntematon

mitä sen jälkeen mihin me joudumme?

kysyvät Aallot toisiltaan


yksi sanoo minä Aalto jatkan vielä

näin on luvattu jos vain uskoo

joku vaikeroi minä katoan varmasti

olen vain Aalto ja ranta on valtava


koittaa päivä kun saapuu ranta

Aallot nousevat viimeiseen harjaan

yksi huutaen yksi toivoen yksi tyynenä

ja jokainen hitaasti valuen osaksi itseä


kaukana aavalla aaltona nousten

liikkuen hitaasti itsessään kiinni

uutena muotona olostaan iloiten

tuntien itsensä osaksi merta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email