lauantai 8. marraskuuta 2014

Oodi rationalismille ja tieteelle

”Tunnen todelliseksi olemuksekseni tietoisuuden…”

”…keho ja maailma ikään kuin toimivat tietoisuudessa.”

”…en voi olla päätymättä…hypoteesiin, että tietoisuus on maailmankaikkeuden perusominaisuus.” 

Rationalisti ja skeptikko, jos edellisten blogikirjoitusten ajoittain kuvainnollinen, lennokas ja spekuloiva ilmaisu on saanut sinut epäilemään koko aiheen todellisuusperää, niin tämä on ymmärrettävää. Jos kuitenkin edelleen luet tätä, niin pyydän, jatka kaikesta huolimatta vielä tekstin loppuun. Leimaamalla koko kuvatun aihealueen new age-huuhaaksi, on suuri riski että myös lapsi menee pesuveden mukana metsään. Pyrin tässä tekstissä pitäytymällä mahdollisimman tarkasti vain aiheissa, joilla nähdäkseni on loppuviimein merkitystä. 

Rationalismi ja tiede ovat tehneet ihmiskunnalle mittaamattoman palveluksen: vapauttaneet meidät sokeasta uskosta. Kylmän objektiivisesi jokainen mahdollinen tietämättömyyden aukko on tukittu tieteellisesti verifioidulla tiedolla. Tiede toimii ilman sääliä mahdollisille romahtaneille maailmankuville ja loukatuille tunteille. Uskolle ja yliluonnolliselle on jäänyt alati kutistuva tila elämässämme. Tuskin mitään pystyy enää uskottavasti perustelemaan sillä että ”Se tuntuu olevan näin” tai ”Näin sen on aina nähty olevan” tai vielä vähemmän uskottavasti että "Näin haluan sen olevan". 

Kun katselemme auringon liikettä taivaalla, tuntuu se erehdyttävästi kiertävän maata. Kaikkien hämmästykseksi (ja uskojien järkytykseksi) tiede tuli ja osoitti tuon tunteen vääräksi.

Yhtä armottomasti tiede on nyt kääntynyt näennäistä isäntäänsä, päänsisäistä ajatusten ajattelijaa, vastaan. Vielä vähän aikaa sitten "ajattelen, siis olen" oli riittävä ja tarpeeksi vakuuttava perustelu päänsisäisen toimijan olemassaolosta. Tiede sanoo: "Ajattelu ei todista mitään kenenkään olemassaolosta". Tiede sanoo: "Kokemus päänsisäisestä minuudesta ei todista mitään kenenkään olemassaolosta". Tiede sanoo: ”Usko päänsisäiseen toimijaan ei todista mitään kenenkään olemassaolosta”. Kerros kerrokselta kiinteä ajatusten ajattelija on riisuttu aseettomaksi. Se on havaittu vain ajatusrakennelmaksi, aivojen prosessiksi vailla kiinteää olemusta.

Jokainen ymmärtää että jos olisit syntynyt viereisessä synnytyssalissa eri ruumiista, sinulla olisi nyt eri nimi, eri osoite, eri sosiaaliturvatunnus, eri koulutus, eri ammatti, jne. Jos olisit syntynyt viereisessä maassa, sinulla olisi nyt eri äidinkieli, eri kansalaisuus, eri kulttuuritausta, ad infinitum. Identiteettisi on siis olosuhteiden seurauksena syntynyt kertomus elämäsi vaiheista. Joukko ajatuksia jotka voimme halutessamme sijoittaa hypoteettiselle aikajanalle. Tuo tarina ei kuitenkaan ole mikä tahansa tarina, vaan sillä on elämässämme valtava painoarvo. Olemme niin identifioituneita tuohon tarinaan, että kuvittelemme itseasiassa olevamme tuo tarina. Tarinakaan ei itseasiassa tunnu vain tarinalta, vaan yhtä todelta ja konkreettiselta kuin maailma ympärillämme.

Kokeile pieneksi hetkeksi miltä tapahtuu jos myönnät oman identiteettisi olevan vain ajatuksista koostuva tarina. Yritä tämän jälkeen paikallistaa tämän tarinan keskeltä kiinteä toimija, kertomuksen päähenkilö, siis tämä hypoteettinen päänsisäinen sinä. Löytyykö sellaista? Löytyykö tarinan keskeltä, oman nimen sisältä tai oman nimen takaa jokin minuus jolla on kiinteä olemus? Miltä se näyttää tai tuntuu? Pystyykö sitä kuvailemaan sanallisesti tai sen piirtämään paperille? Jos tällaista toimijaa ei löydy, niin onko mahdollista ettei sitä tosiasiassa ole olemassa?

Olet kuitenkin jotain. Et ole et mitään. Tunnet olevasi jotain joka hetki koko elämäsi. Tuo jokin ei ole aikaan sijoittuva tarina sinusta. Miten se voisikaan olla, sillä tuon "jonkuuden" tuntemus ei ole ajatus, vaan tuntemus. Sinä et ole ajatus "minä olen", vaan sinä olet kokemus että sinä olet. Synnyit tähän maailmaan vain tuntien että sinä olet. Et edes tiennyt että sinulla on keho, vaan olit vain olemista ilman ääriviivoja (Schilder, 1950). Vielä vähemmän tiesit, että olit ihmisten sukuun kuuluva eläinlaji. Eikö ole rationaalista ja loogista, että tämä alkuperäinen oleminen on edelleen todellinen identiteettisi kaikkien oppimiesi konseptien alla?

Vaikka et olisikaan vielä vakuuttunut päänsisäisen ajatusten ajattelijan olemattomuudesta, niin tämäkin on ymmärrettävää, en itsekään hankkisi taloni piirustuksia ekonomilta. Onneksemme maailmassa on tieteilijöitä jotka tutkivat aihepiiriä työkseen. Kannustankin lukemaan filosofian professorin (neurotieteet) Sam Harrisin kirjan Waking Up: A Guide to Spirituality Without Religion. Harris esittää kirjassa tieteelliset todisteet kiinteän päänsisäisen toimijan olemattomuudesta niin selväsanaisesti ja rehellisesti kuin mihin vain vertaisarvioitu tiede pystyy. Kirjan lukemisen jälkeen ei enää jää epäselväksi onko kyse todellisesta ilmiöstä.

Löydämme siis itsemme samanlaisesta tilanteessa kuin Galileon aikalaiset neljäsataa vuotta sitten. Joko kiellämme kuulemamme, koska: "Näin ei tunnu mielestäni olevan" tai "En halua asian olevan näin" tai vaihtoehtoisesti ymmärrämme ja myönnämme ettei kokemuksemme päänsisäisestä kiinteästä ajatusten ajattelijasta vastaa todellisuutta. Eppur si muove? 

Kymmenelle nopeimmalle aktivointikoodi Kindle-versioon kirjasta Waking Up: A Guide to Spirituality Without Religion:

GS73TF5QQWSP9XA                            GSZ2D4UYK37HXVG

GS5P38YLUW3UAAK                             GSAYL4SCGA55HTR (käytetty)

GS7GVNKXDT46VBJ                             GSQXM5SDL5MXHL5

GS26FRC9HZZ4YT8                              GSU4AD73T6D4ZPC (käytetty)

GS4YAC5DTMR7WA4                           GSCM99RXGGTRYCA (käytetty)

Kirjan voi aktivoida ja ladata osoitteessa:


(Kindle appsin voi ladata miltei kaikille mobiililaitteille)
Ps. en (ainakaan tietääkseni) pysty näkemään kuka kirjan on hakenut, joten näitä voi huoletta jakaa anonyymisti vaikka kavereille.

Schilder, P. (1950), The Image and Appearance of the Human Body, International Universities Press

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email