sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ykseyden ikuinen tanssi

Kuvittele hetkeksi, että olet avoin rajoittamaton tietoisuus. Olet kuin äärettömän tyyni vedenpinta, jolla mikään ei liiku. Koet mittaamattoman ajan ainoastaan itseäsi, ainoastaan tietoa omasta olemisestasi, kunnes pintasi värähtää. Tunnet ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin itseäsi, kuin kitaran kieli joka on tähän asti levännyt liikkumattomana ja joka nyt värähtelee. Värähtelysi leviää ja kuulet kuinka se ja sitä seuraavan äärettömän nopea laajeneminen muodostavat maailmankaikkeuden sisällesi. Osa kokemuksestasi on siirtynyt ikuisuudesta aikaan, äärettömyydestä avaruuteen. Tarkkailet kuinka räjähdyksen sinkoama plasma viilenee ja kuinka alkuaineet saavat muotonsa. Näet ensimmäisten tähtien synnyn ja niiden nopean lopun valtavissa supernovaräjähdyksissä, jotka sinkoavat painavampia alkuaineita avaruuteen. Sisääsi kasaantuu suunnattomia pölypilviä, jotka hitaasti pyöriessään muodostavat keskustähtiä ja niitä ympäröiviä kiehuvia planeettoja. Hiljalleen planeetat viilenevät ja koet kuinka uusi elementti vesi peittää osan niistä alleen. Pitkään tunnet ainoastaan planeettojen liikkeet tähtien ympäri, mineraalien kiteytymisen ja tulen ja veden vuoropuhelun. Liike on tarkasti värähtelysi sanelemaa. Resonointisi synnyttää sävelet, joiden tahdissa materia tanssii. Seuraat tätä kosmista tanssia miljardeja vuosia, vaikka sinun näkökulmastasi se tapahtuukin samassa nyt-hetkessä. 

Sitten koet jotain uutta, sisälläsi tuntuu uudenlaista liikettä. Sinuun on syntynyt elämää. Elämän kautta pääset tutkimaan itseäsi lukemattomista eri kohdista, kuin pienistä kurkistusrei’istä. Ensimmäiset rei’iät ovat niin pieniä, että koet vain mikroskooppisen osan siitä äärettömästä potentiaalista joka olet.  Aluksi ajelehdit veden virtauksen mukana, mutta pian pystyt liikkumaan ja toteuttamaan vapaata tahtoasi. Mikä kiehtovinta, aina kun sisääsi syntyy uusi elämä, tunnut unohtavan oman äärettömyytesi ja samaistut täydellisesti tuntemukseen, jonka koet itsessäsi. Samaan aikaan etsit trilobiittina ravintoa merenpohjasta ja metsästät kalana syötävää pienempien kalojen parvesta. Kun yksi elämä sisälläsi päättyy, palaat takaisin rajoittamattomaan itseesi. Huomaat, että olitkin sekä metsästäjä, että metsästettävä. Jos tanssisi oli ennen vakaata valssia, on se nyt muuttunut jännittäväksi nykytanssiksi, jonka vaiheet eivät ole ennalta ennustettavissa. Sen sijaan, että sinua olisi vain yksi kokemassa kaikkea, jokainen värähtely sinussa, jokainen elämä, kiertää aina uudestaan oppimassa itsestään uutta. Jos olit aiemmin elänyt kalana, jonka lintu söi suihinsa, seuraavaksi koit kenties millaista oli olla lintu syömässä kaloja. Opit ja kehityit samaan aikaan jokaisessa itsesi aallossa.

Tanssit läpi vuosimiljoonien, kokien itseäsi lukemattomien elämien kautta. Opit suunnattomasti siitä miltä tuntuu syntyä, syödä, lisääntyä, pelätä, rakastaa ja kuolla. Erään kerran olet tullut joelle juomaan ja juuri ennen kuin painat pääsi veteen, näet peilikuvan heijastuvan veden pinnasta. Olet nähnyt kuvan aiemminkin, mutta nyt tapahtuu jotain uutta, tunnistat peilikuvan kuuluvan juuri sinulle. Tulet tietoiseksi itsestäsi. Kun aiemmin olet reagoinut ympäristöösi ainoastaan kokemasi elämän välittämien tuntemusten kautta, nyt aivan kuin heräät unesta ja et vain tunne olevasi jotain, vaan myös tiedät olevasi jotain. Kenties tajuntaasi nousee myös ensimmäinen ajatus: ”Minä”. Elät ja kuolet lukemattomia kertoja, mutta tietyissä elämissä et enää unohda itseäsi. Opit myös uusia minästä johdettuja sanoja kuten: ”Sinä, me, te”. Vaikka et muistakaan, että olet tietoisuus, joka kokee sisällään olevan elämän, vaan sekoitat edelleen itsesi tuntemiisi tuntemuksiin, niin tietoisuus itsestäsi luo kokemaasi täysin uuden ulottuvuuden. Pääset elämän kautta tutkimaan tietoisesti itseäsi. Olet kuin lukematon määrä kopiota itsestäsi itsesi sisällä, kaikki mittaamattoman pituisilla opinteillä.

Taas vierivät tuhannet vuodet ja tanssi jatkuu. Lennät lintuna taivaalla ja kaivat myyränä maata. Koet itseäsi myös niinä, joina olit tullut aiemmin tietoiseksi itsestäsi, ja jotka kutsuivat itseään nimellä ihminen. Aikojen saatossa ne muutamat ajatukset ovat muuttuneet tuhansiksi ja olet oppinut kommunikoimaan muodostamalla ääniä ja piirtämällä sanoja symboleina saveen. Sen sijaan, että koet itsesi tiettynä kehona, kieli on avannut taas uuden ulottuvuuden kokea itseäsi. Nyt saatat samanlaisissa kehoissa olla  heimon johtaja, poppamies, sotilas, ruukuntekijä, kutoja ja orja. Saatat tietoisesti ottaa roolin, joiden kirjoa ei rajoita mikään muu kuin mielikuvitukseksi. Aina kun yksi elämä päättyy, hämmästelet niiden kautta kokemiasi ja oppimiasi asioita, mutta myös unohduksesi syvyyttä. Olit kuvitellut itsesi ruumiiseen ja maailman ja sen miljoona asiaa itsesi ulkopuolelle. Olit perustanut perheen, sotinut, rakastellut, kokenut nälkää ja palvonut jumalia. Jos olit johtanut sotajoukkoa, seuraavaksi elit kenties kylässä, jonka sota runteli. Olit aina kokenut riittämättömyyttä, sillä rajoittamattomalle tietoisuudelle on ikävää unohtaa olevansa rajoittamaton tietoisuus ja kuvitella olevansa vain aikaan ja avaruuteen sidottu hahmo hauraan ruumiin sisällä. Ymmärsit kuitenkin tämän unohduksen olevan välttämätöntä, jotta voisit kokea itsesi mahdollisimman monin eri tavoin. 

Erään kerran synnyt prinssiksi maahan, jota nykyään kutsutaan Nepaliksi. Aivan kuten aiemminkin, samaistut kokemaasi ruumiiseen ja tarinaan jota elät. Kummastelet elämää ja sen tarkoitusta ja varsinkin sitä perimmäistä riittämättömyyden tunnetta, joka tuntuu vaivaavan ihmisiä säätyyn katsomatta. Niin kerjäläiset kuin kuninkaatkin joutuivat kumartumaan sairauden ja kuoleman edessä. Päätät, että haluat ymmärtää mistä kärsimyksessä on pohjimmiltaan kyse ja niin etsintäsi vie sinut matkalle, jolla opit paljon maailmasta ja itsestäsi, muttet vielä saa vastausta polttavaan kysymykseesi. Istut väsyneenä erään bodhipuun juurelle ja vannot istuvasi siinä niin kauan, kunnes löydät totuuden. Viikkojen vieriessä näet, että kaikessa kärsimyksessä on pohjimmiltaan kyse takertumisesta. Ymmärrät, että se joka kärsii, on se joka takertuu. Se minä joka pelkää sairautta ja kuolemaa, on tosiasiassa vain kimppu takertumisia tuntemuksiin ja ajatuksiin. Kun näistä päästää irti, jää jäljelle vain puhdasta pelotonta ykseyttä ilman erillistä kärsijää. Nouset ylös puun juurelta ja tapaat tiellä miehen. Hän kysyy sinulta kuka olet. Vastaat, että olet ”Herännyt”, olet Buddha. Olet herännyt ajassa ja avaruudessa todelliseen olemukseesi. Seuraavat neljäkymmentäviisi vuotta, lopun elämääsi, opastat muita kuinka kuka tahansa voi vapautua kärsimyksestä. 

Muutamia satoja vuosia myöhemmin synnyt erään puusepän poikana maahan, jota nykyään kutsutaan Israeliksi. Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta elämästäsi vietät tavallista aikalaistesi elämää, kunnes koet kasteessa heräämisen todelliseen olemukseesi. Tulet jälleen ymmärtämään, etteivät ihmiset tosiasiassa ole erillisiä, vaan jokainen on osa ykseyttä, aivan kuin meren aallot ovat kaikki osa merta. Näet, että kaikki kärsimys kumpuaa pohjimmiltaan tämän tosiasian unohtamisesta. Kehotat ihmisiä kohtelemaan muita niin kuin he haluaisivat itseään kohdeltavan. Neuvot heitä tulemaan lasten kaltaisiksi, sillä näet lasten vielä elävän totuuden ja taivasten valtakunnassa. Elät samaan aikaan myös ihmisinä, joiden elämä ja tarina pitävät sisällään valtaa ja alistamista. Olet näissä ihmisissä nukahtanut hyvin syvään uneen, eivätkä Jeesukseksi kutsutun miehen opetukset tavoita sinua. Näet kuitenkin niiden vahvuuden ja vaaran, sillä jos ihmiset todella heräävät taivasten valtakuntaan jo maan päällä, niin kuka tulee enää kirkkoihisi palvomaan, kenet saat enää sotajoukkoihisi tappaman, kuka ostaa enää orjiasi? Päätät, että miehen täytyy kuolla, jotta sinun valtasi ei tule uhatuksi. Vielä ristillä roikkuessasi pyydät murhaajillesi anteeksiantoa, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Näet itsesi myös kaikissa heissä ja rakkautesi heitä kohtaan on ehdotonta. 

Vuosisadat vaihtuvat ja tanssit edelleen. Sodit, tapat ja kuolet uskontosi puolesta, sillä sinulle on kerrottu, että taivasten valtakunta odottaa sinua vasta kuolemasi jälkeen. Sinulle on kerrottu, että Jeesukseksi kutsuttu Jumalan poika tai joku muu oman Jumalasi valituista oli tullut maan päälle kertomaan tämän totuuden ja toivoo sinun nyt tappavan hänen nimessään. Elät, kuolet ja kasvat. Vähitellen huomaat maailman ympärilläsi noudattavan tiettyjä sääntöjä. Kutsut niitä luonnonlaeiksi. Huomaat painovoiman vaikutuksen ja planeettojen kiertoradat auringon ympäri. Monet näistä laeista ovat ristiriidassa uskontojen opetusten kanssa ja tämä herättää epäilyksesi opetusten totuuspohjasta. Joudut hankaluuksiin, sillä jälleen elät myös ihmisinä, joiden valta on uhattuna jos nämä uudet tieteelliset tulokset leviävät laajemmalle. Jatkat kuitenkin itsesi tutkimista, sillä palat halusta tietää kuka olet. Erään kerran synnyt mieheksi Saksaan ja päädyt patenttitoimistoon töihin. Paremmin kuin kukaan muu aiemmin, kykenet selittämään miten maailma rakentuu. Kuinka avaruus ja aika kaareutuvat sisälläsi, kuinka alkeishiukkaset tanssivat itsensä atomeiksi. Luot kauniita teorioita siitä, kuinka resonointisi synnyttää todellisuuden. Jäät historiaan miehenä nimeltä Albert Einstein. 

Tiedon karttuessa tulet yhä varmemmaksi, että lopulliset vastaukset olemisen arvoituksesta ovat aivan ulottuvillasi. Olet oppinut, että todellisuus rakentuu pienistä hiukkasista, jotka muodostavat suurempia rakennelmia. Tutkiessasi todellisuutta, vaikuttaa se valtavalta deterministiseltä hiukkasten leikiltä, jonka alkuräjähdys sysäsi liikkeelle. Tuossa leikissä ei ole sattumalle eikä vapaalle tahdolle sijaa, koska kaikki tapahtuu tarkasti luonnonlakien tahdissa. Koska sinä olet osa tuota kaikkea, täytyy myös oman olemisesi nousta tästä hiukkasten muodostamasta koneistosta, jota kehoksi kutsutaan. Vaikka kuinka etsit, et kuitenkaan löydä itseäsi kehosta. Olet lisäksi löytänyt todellisuudesta jotain, joka hämmentää sinua suuresti. Olet huomannut, etteivät hiukkaset tosiasiassa ole staattisia asioita, vaan aaltoja, värähtelyjä. Lisäksi aaltojen romahduttamiseen näytetään vaadittavan tietoista mittausta, siis sinua. Mitä tämä voi tarkoittaa, miten sinä pieni ihminen muka voisit muokata todellisuutta? Miten sinun materiasta nouseva tietoisuus millään voisi vaikuttaa siihen miten kaikkeus rakentuu? Ja jos tässä ei vielä olisi kylliksi, samat tutkimukset näyttävät osoittavan, ettei materiaa ole olemassa irrallaan tietoisuudesta. Toteat hämmentyneenä, että jos kuvittelee ymmärtävänsä kvanttimekaniikkaa, ei ymmärrä kvanttimekaniikkaa. 

Olet jälleen syntynyt aikaan ja avaruuteen. On alkuvuosi 2017. Alat vähitellen väsyä kuurupiiloon itsesi kanssa. Keinot joita maailmalla on tarjota perimmäiseen tyytymättömyyden tunteeseen, eivät enää tyydytä paloa sisälläsi. Et enää jaksa uskoa tietyn jumalan palvonnan pelastavan sinua, koska tiedät paremmin. Et enää jaksa uskoa tietyn aatteen puolesta kuolemisen tekevän sinua autuaaksi, koska tiedät paremmin. Et enää jaksa uskoa materian haalinnan tekevän sinua onnelliseksi, koska tiedät paremmin. Et enää jaksa uskoa kirjojen kertovan kuka sinä olet, koska tiedät paremmin.  Aika on kypsä heräämiselle. Istut alas. Kysyt itseltäsi kuka olet. Olenko tämä ajatus, vai olenko se joka ajatuksen kuulee? Olenko tämä tunne, vai olenko se joka tämän tunteen tuntee? Olenko tämä pelko, vai se joka tämän pelon tuntee? Ja yhtä varmasti kuin kuu kiertää maata, todellinen ikuinen ääretön luontosi astuu varjoista valoon ja etsintä on ohi. 

Tanssisi ei kuitenkaan pääty, vaan on vasta alkamassa. Olet kokenut millaista on kokea äärimmäistä pelkoa, tuskaa, kauhua ja yksinäisyyttä. Mitään näistä et olisit voinut kokea, jos et olisit totaalisesti unohtanut itseäsi. Nyt on aika kohdata itsesi muistaen kuka olet. Enää ei ole pelkoa, vihaa ja väkivaltaa, vaan vain rakkautta, rauhaa ja kauneutta. Elät sopusoinnussa itsesi, luonnon ja maailman kanssa, koska tiedät jokaisen aallon olevan osa merta. Kehosi kuolee, ja synnyt uudestaan, mutta enää ei ole syytä unohtaa. Haluat kokea kaiken, eikä mikään rajoita sinua kokemasta sitä toisaalla sisälläsi. Opit valjastamaan värähtelysi säännöt käyttöösi ja muovaamaan todellisuutta tahtosi mukaan. Tapaat muita kansoja eri evoluution vaiheissa ja autat heitä etäältä. Koska aika ei enää sido sinua, voit tarkkailla myös itseäsi aiemmissa kehityksen vaiheissa, kuitenkaan puuttumatta suoraan elämääsi. Haluat antaa kaikille mahdollisuuden löytämisen ja oppimisen iloon, joka sinullekin suotiin.

Kuluu ikuisuus ja kaikki on koettu. Pintasi laantuu ja jokainen aalto palaa osaksi itseä. Jokainen hellä suudelma, jokainen keskikesän tuulenhenkäys koivunlatvoissa, jokainen pölyhiukkanen valonsäteessä, osana ykseyttä. Nukahdat syvään uneen. Kenties jälleen kerran herätäksesi tanssimaan ikuista tanssia.

Follow by Email