sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Elämä pelissä

Tutkimukset ovat vahvistaneet, ettei todellisuutta ole olemassa ilman tarkkailijaa. Kun puu kaatuu metsässä, ei se kuulu tai näy, jollei sitä ole joku kokemassa. Todellisuus siis kutsutaan esiin, kun se koetaan.

Emme jaa materiasta tehtyä tietoisuuden ulkopuolista maailmaa, vaan avoimen tietoisuuden, jonka yksilöidyissä osissa koemme oman kehomme ja maailman ja jossa kaikki muu on potentiaalissa valmiina koettavaksi. Vaikka tietoisuus on jaettu, ovat sen osien sisällöt ja ominaisuudet yksilöllisiä. Yhden tietoisuus on täynnä rakkautta ja rauhaa, toisen kurjuutta ja kärsimystä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja muokkaamme teoillamme ja ajatuksillamme omaa ja kollektiivista tajuntaa ja niiden sisältöjä.

Miten olen voinut käydä kaksikymmentä vuotta kouluja kuulematta tästä puolta sanaakaan? Miksi tiede edelleen palvoo materialismia ja etsii tietoisuuden tuottavaa mekanismia aivoista? Miksi maailma opettaa ihmiset samaistumaan rajattomasta kokemuksestaan ainoastaan kehoon ja mieleen? Miksei meille kerrota olevamme todellisuutemme aktiivisia luojia? Mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?

Koska nyky-ymmärrys näyttää olevan niin hakoteillä todellisuuden luonteesta, joudumme hakemaan elämän arvoituksen avainta epätavallisemmista lähteistä ja parsimaan kasaan tarinan, joka on hyvin erilainen kuin nykyisen vallalla olevan maailmankuvan viivasuora funktio. Siirrymme siinä maailmaan, jossa totuus on tarua ihmeellisempää, mutta joka kuitenkin kykenee selittämään monet elomme vastausta vaille jääneistä kysymyksistä. Käytän kirjoituksessa elämästä peli-vertauskuvaa, mutten kuitenkaan sitä sen vähättelevässä merkityksessä.

Kertomuksen mukaan tyhjä äärettömyys tuli jossain vaiheessa tietoiseksi. Kokeakseen jotain muuta kuin vain itseään, se jakoi itsensä osiin. Jokaisella osalla oli fraktaalimaisesti äärettömän tietoisuuden ominaisuudet, mutta ne olivat kuitenkin omia vapaan tahdon pisteitä.

Sallimalla itsensä osille absoluuttisen vapaan tahdon, äärettömällä tietoisuudella oli mahdollista pelata itsensä kanssa peliä tietämättä sen vaiheita. Pelin ideaksi muodostui kehittyä lukemattomien osiensa eri kokemusten kautta takaisin jakamattomaan itseensä.

Ensimmäiset yksilöidyt tietoisuuden osat loivat itselleen eräänlaisia pelihahmoja ja pelimaailmoja, joiden kautta kokeminen ja oppiminen monipuolistuivat. Maailmankaikkeudet, galaksit, tähdet ja planeetat saivat alkunsa. Myös jokainen näistä oli oma hahmonsa tietyssä kehityksen vaiheessa.

Planeetoilla uudet yksilöidyt tietoisuuden osat aloittivat evoluutionsa mineraaleina, jatkaen kasvuaan kasveina ja eläiminä. Tietyssä vaiheessa kehitystään, vapaan tahdon keskittymät samaistuivat kokemistaan ilmiöistä ainoastaan pelihahmonsa tuntemuksiin ja ajatuksiin ja unohtivat näin äärettömän itsensä.

Tässä vaiheessa pääsemme hyppäämään elämäämme maapallolla. Yksilöity tietoisuuden osa on siis pysyvät olemuksesi, jossa koet nykyisen pelihahmosi ja pelimaailmasi. Kehosi toimii suodattimena, joka suodattaa tietyn maailman koettavaksesi. Maapallo on myös vapaan tahdon keskittymä ja tietoinen pelihahmo, joka omalla olemassaolollaan mahdollistaa pelisi ja kehityksesi tässä todellisuudessa.

Ihmisenkaltainen hahmo voi tässä kohtaa kehitystään valita kahdesta kehityssuunnasta: itsensä palvelemisen tai muiden palvelemisen. Pelihahmo voi vapaasti valita kumman tahansa, se voi kokea joko ykseyttä ja rakkautta tai erillisyyttä ja vihaa; korkeaa tai matalaa värähtelyä.

Tarinan mukaan maapallo ja sen jälleensyntymän kierto olivat pitkään hyvin miellyttävä maailma kasvaa, oppia ja kehittyä. Jossain vaiheessa saimme kuitenkin kutsumattomaksi vieraaksemme toisen sivilisaation, jonka pelihahmot olivat jo miljoonien vuosien ajan suuntautuneet itsensä palvelemiseen ja muiden alistamiseen. Koska he olivat ajautuneet niin kauaksi todellisesta olemuksestaan, tarvitsivat he muiden tuottamaa matalamman värähtelyn, eli pelon energiaa, elääkseen. Ihmiskunnan kaltaisen nuoren tietoisuuskompleksin vangitseminen ja hyväksikäyttäminen oli tälle ryhmälle kuin tikkarin viemistä lapselta.

He esittelivät itsensä jumalina kaikkein lahjakkaimmille itsensä palvelemisen kehityssuunnakseen valinneille ihmisille ja opastivat kuinka ihmiskunnan matalampi värähtely ja tietoisuuden taso olivat ylläpidettävissä. Kuninkaat, hallitsijat ja papit saivat neuvoja kuinka perustaa yhteiskuntajärjestelmiä, joilla pelon energian saanti taattiin. Uskonnoilla vieras sivilisaatio sai hallintaansa jälleensyntymän kierron. Näin saivat alkunsa myös salaseurat, joissa nämä esoteeriset opit kulkivat sukupolvelta toiselle. Valittujen perheiden vuosisatoja katkeamattomana kestänyt itsekeskeisyys mahdollistettiin systemaattisella aivopesulla ja traumatisoinnilla.

Pitkään näytti, että suunnitelma toimi täydellisesti; valtauskonnot pitivät ihmiset pelolla pois muiden oppien vaikutuspiiristä ja feodaaliyhteiskunnan ihmisille jäi muutenkin hyvin vähän aikaa elämän tarkoituksen pohdiskeluun. Kuitenkin saavuttaessa 1400-luvulle, valo nosti Renessanssin muodossa päätään. Tiede ja taide kehittyivät ja avasivat ihmisten mieliä. Teollinen vallankumous lisäsi hieman myöhemmin ihmisten vapaa-aikaa ja matkustaminen ja tiedonkulku nopeutuivat huimasti.

Materialismi, eli aineellinen todellisuuskäsitys, synnytettiin vastustamaan näitä kehityssuuntia. Kaikkein älykkäimmiksi ihmisiksi julistettiin ne, jotka olivat täydellisesti sisäistäneet materialistiset dogmit ja lisäksi vielä kielsivät vapaan tahtonsa determinismiin vedoten ja jumaluutensa ateismin muodossa. Niin kutsuttuina skeptikkoina he hylkäsivät myös kaiken muun valtavirrasta poikkeavan. Täydellisiksi kerettiläisiksi taas leimattiin kaikki, jotka tohtivat poiketa vallitsevasta konsensuksesta.

Valtaapitävien työkalupakkiin luotiin vuosien varrella myös mm. vääristelty historiankirjoitus, nationalismi, sosiaalidarwinismi, riistokapitalismi, kontrolloitu media, kulutusyhteiskunta ja minäkeskeinen elämäntapa ja eri ihmisryhmien välinen vastakkainasettelu (esim. oikeisto vs. vasemmisto, itä vs. länsi). Tasa-arvoa tukevat aatteet kuten kommunismi ja anarkismi demonisoitiin diktatuureilla ja propagandalla. Vaikkei ihmisiä saataisikaan taivutelluiksi palvelemaan vain itseään, oli tärkeää pitää heidän huomionsa kiinnitettyinä muualle ja samalla ohjata jaettua tietoisuutta erillisyyden, itsekkyyden, vastakkainasettelun ja pelon suuntaan. Kaikkein synkin tavoite oli kuitenkin lopullisesti pienentää maapallon ihmispopulaation kokoa, jotta se olisi helpommin kontrolloitavissa. Tämä onnistuisi vain saattamalla kaikki maailman kansat eliitin nk. uuden maailmanjärjestyksen alle.

Ensimmäiset pelihahmot olivat ennakoineet maapallolla vallitsevan kaltaisten tilanteen syntymisen. Galakseihin kuten Linnunrataan, oli rakennettu mekanismi, joka takasi sen, ettei tietyn joukon aikakausi kestänyt puuduttavan pitkään. Galaksien haarat liikkuvat hitaasti energian eri tiheysasteiden läpi ja ajoittavat näin myös planeettojen kehityskaudet. Aurinkokunnan sanotaan tulleen tällaisen uuden energia-alueen rajalle 1900-luvun alussa.

Kasvavat energiavirrat saivat aikaan liikettä maapalloa hallitsevissa voimissa. Kuten erilliset pelihahmot, myös niiden muodostamat tietoisuuskompleksit valitsevat kehityssuuntansa. Kokonaisen planeetan saaminen kallistumaan itsensä palvelemiseen vaatii suunnattomia ponnistuksia. Tarvittiin mahdollisimman suuri määrä pelkoa, jotta pimeys tulisi kollektiivisesti valituksi. Valintaan ei ollut enää lisäksi paljon aikaa, sillä jo monet muinaiset sivilisaatiot olivat laskeneet maapallon kehityskauden kulminaatiopisteeksi vuoden 2012, jonka jälkeen valinta ei ollut tällä galaktisella kierroksella enää muutettavissa.

Valtaapitävien tavoitellessa kiivaasti päämääränsä, 1900-luvun alku näki kaksi erityisen tuhoisaa sotaa ja ensimmäiset atomipommitukset. Ihmiskunta koki lyhyessä ajassa enemmän pelkoa, tuskaa ja vihaa kuin koskaan aiemmin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt tukahduttamaan kasvavaa valoa, vaan sotia seurasi maailmanlaajuinen rauhan ja solidaarisuuden aalto. Viimeiset yritykset muuttaa kurssia nähtiin 2000-luvun alussa tekaistujen terroristi-iskujen ja niitä seuranneiden sotien muodossa. Peli oli kuitenkin jo pelattu, sillä varsinkin Internetin mahdollistama nopea ja vapaa tiedonvälitys takasi sen, ettei ihmiskunta ollut enää yhtä helposti manipuloitavissa.

Vuonna 2012 tuli selväksi, että ihmiskunta oli valinnut puolensa. Vaikka suurin osa ei tiennyt mistä pelissä oli kysymys, valitsivat ihmiset kollektiivisesti ykseyden ja rakkauden. Suunta ei ollut enää muutettavissa, mutta kuten nurkkaan ajettu eläin, entiset itsevaltiaat puolustivat raivoisasti asemiaan. He tehtailivat edelleen terrori-iskuja ympäri maailmaa ja yrittivät aloittaa uuden suursodan Euroopassa. Maapallon valitun kehityssyynnan nousevat energiat saivat heidät tuntemaan olonsa aina vain tukalammaksi.

Kertomusten mukaan olemme hyvin lähellä tämän kosmisen pelin seuraavaa vaihetta. Vaikka pintapuolisesti kaikki näyttääkin normaalilta, pinnan alla kuohuu. Valtaapitävät ohjailevat edelleen median kautta yleisiä mielipiteitä ja ihmiset pidetään rahajärjestelmän, näennäisdemokratian, materialismin, ja uskontojen avulla ruodussa. Seuraamme kuin puun kaatumista, aluksi ei näy juuri minkäänlaista liikettä, mutta vauhti kiihtyy loppua kohden ja vanha järjestelmä on jalkojemme juuressa ennen kuin huomammekaan.

Kun nykyiset pelimestarit ovat pakotettuja paljastamaan painotetut noppansa, on ihmisillä on huomattavasti helpompaa valita kehityssuuntansa. Suurin osa valitsee ykseyden ja rakkauden, mutta pieni osa saattaa edelleen haluta palvella vain itseään. Tämä suodaan heille, mutta kenties muualla, eikä enää salassa ja ilman seuraamuksia. Muutenkin valtaosa ihmisistä elää mieluusti ilman pelkoa, kärsimystä ja niukkuutta.

Kuinka paljon tästä kirjoituksesta pitää paikkaansa? Tulevaisuus näyttää.

Yksi on kuitenkin varmaa. Olemme kaikki yhtä; ääretön tietoisuus kokemassa itseään lukemattomissa vapaan tahdon aalloissa.



Kirjoitus "Varjojen valtiaat" on jatkoa tälle tekstille. Se syventyy maapalloa pitkään hallinneiden ryhmien taustoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email