maanantai 4. toukokuuta 2015

Rahatalouden vaietut valheet

Kirjoitin aiemmin Islannin suunnitelmista kansallistaa keskuspankkinsa ja tehdä siitä ainoan rahanluontioikeuden omaavan tahon. Keskuspankki rahoittaisi näin myös suoraan valiota. Tällä toimella olisi mahdollisuus säästää vuosittain valtava summa veronmaksajien rahoja, sillä nykyisellään lainojen korkokulut valuvat yksityisille liikepankeille.

Alkuvuodesta myös Kanadassa on käyty oikeutta aiheeseen liittyen. Kaksi yksityishenkilöä ja yhdistys ovat haastaneet Kanadan valtion oikeuteen, sillä toisin kuin laki määrää, Kanadan keskuspankki ei myönnä lainaa Kanadan valtiolle ilman korkoa, vaan lainaa sitä kalliilla yksityisiltä liikepankeilta.

Tilanne oli toinen ennen vuotta 1974, jolloin Kanadan keskuspankki lainmukaisesti rahoitti korotta ja erinomaisin tuloksin suuria kansallisia projekteja, kuten infrastruktuuri- ja terveyshankkeita. Kuitenkin vuonna 1974 osallistuttuaan keskuspankkien keskuspankin BIS:in kokoukseen, Kanadan pääministeri Trudeau saatiin taivutelluksi luopumaan järjestelystä.

Valtion velka oli ennen vuotta 1971 inflaatioon suhteutettuna vain 116,6 miljardia dollaria, jolloin se lähti nopeaan kasvuun. Velkamäärä on nykyisin 612,3 miljardia dollaria. Vastaavasti ennen vuotta 1974 hyväkuntoisen asunnon pystyi ostamaan alle 20 000 dollarilla, kun nykyään myös näiden hinnat ovat nousseet 2000 – 3000 prosentilla.

Vuonna 1993 valtion tilintarkastaja laski, että siihen asti kertyneestä 423 miljardin velasta 386 miljardia oli lainattu jotta maa kykeni suoriutumaan lainanhoitokustannuksista. Joka vuosi Kanadan valtio käyttää miltei 18 miljardia valtiovelan korkokuluihin, joka on valtion budjetin suurimpia yksittäisiä menoja.

Vuosien 1974 – 2010 kanadalaiset veronmaksajat ovat maksaneet biljoona (miljoona miljoonaa) dollaria yksityisille liikelaitoksille korkokuluina, sen sijaan että nämä rahat olisivat jääneet kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen.

Monien hämmästykseksi Kanadan valtio on hävinnyt kanteen kahdessa oikeusasteessa ja valtiolla on nyt mahdollisuus valittaa siitä korkeimpaan oikeuteen. Oikeudenkäynneistä ja niiden tuloksista ollaan kuitenkin vaiettu visusti Kanadan mediassa. Hälyttävänä tietona, että tapausta ajanut tunnettu perustuslakiasianajaja Rocco Galati kertoo saaneensa tietää, että Kanadan valtio on määrännyt valtamedian olemaan raportoimatta oikeudenkäynneistä [1, 04:45 kohdalla].

Päättäjien ja nk. eliitin reaktio on ymmärrettävä, sillä tämä on todellinen ”keisarilla ei ole vaatteita” – hetki. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että heidän selkänahastaan revityillä verorahoilla on lainvastaisesti rahoitettu yksityisiä liikepankkeja, sen sijaan että rahat olisi käytetty yhteisen hyvinvoinnin edistämiseen, saattaisivat he kenties tehdä muutakin kuin nostaa katseensa älypuhelimiensa näytöiltä.

Tilanne on vastaava myös Suomessa, mutta kuitenkin edelleen esimerkiksi 9-luokan yhteiskuntaopin oppikirjassa (Aikalainen) rahasta kirjoitetaan näin: ”Säästäminen on koko kansantalouden kannalta tärkeää, sillä säästetyistä rahoista annetaan lainaa rahaa tarvitseville. Jos ei olisi säästöjä, yritykset eivät voisi saada lainaa ja uudistaa ja laajentaa tuotantoaan. Se johtaisi pian siihen, että tuotantolaitokset rapistuisivat vanhanaikaisina ja talous alkaisi supistua.” [2] Ei sanaakaan siitä, että tosiasiassa liikepankit luovat rahaa tyhjästä kun he myöntävät lainan ja vielä vähemmän siitä, että valtio vapaaehtoisesti lainaa tätä yksityistä rahaa.

Vielä hätkähdyttävämpänä tietona, että kun Kimmo Sasilta, nykyiseltä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajalta, kysyttiin vaalien alla rahan luonteesta, kävi ilmi ettei hänkään tuntunut tietävän nykyjärjestelmässä liikepankeilla olevasta rahanluontioikeudesta, vaan kuvitteli pankkien lainaavan tallettajien rahoja. [3]

Millaisia ajatuksia nämä tiedot sinussa herättävät?

1. https://www.youtube.com/watch?v=40Jz0LPQAQY
2. https://www.facebook.com/groups/272097931075/permalink/10152667113186076/
3. https://www.facebook.com/bono.bronck/posts/815527298544105

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email