sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tarina nuoresta miehestä

Olipa kerran nuori mies, joka kuvitteli olevansa älykäs, tai ainakin tietävänsä monesta asiasta paljon. Hän seurasi ahkerasti massamediaa, politiikkaa, geopolitiikkaa, materialistisia luonnontieteitä ja taloustieteitä. Hän ei voinut ymmärtänyt miten maailmasta vielä löytyi niin takapajuisia ihmisiä, etteivät he nähneet konsensuspohjaisen tieteellis-rationaalisen maailmankatsomuksen autuaaksi tekevää valoa.

Eräänä päivänä nuori mies havahtui siihen, ettei hän tosiasiassa edes tiennyt kuka hän oli. ”Jos en kerran tiennyt kuka olen, tiedänkö mitään muutakaan varmasti?” kysyi nuori mies itseltään hämmentyneenä.

Nykyään nuori mies tietää enää yhden asian varmasti; minä olen. Minä olen kokemuksessa ei ole saumoja tai rajoja, joten niitä voi olla vain yksi. Hän arvelee ykseyden jakavan itsensä osiin ja antavan osilleen vapaan tahdon voidakseen kokea myös muuta kuin vain itseään. Hän arvelee solujen ajoittain tarkoituksella unohtavan itsensä, saavuttaakseen autenttisen kehollisen erillisyyden kokemuksen kolmiulotteisessa maailmassa. Hän arvelee kokemansa maailman olevan siirtymässä vaiheeseen, jossa yhä useammat täällä itseään kokevat solut muistavat jälleen itsensä. Hän arvelee erillisyyttä ylläpitäneiden rakenteiden katoavan pian. Näihin kuuluvat mm. massamedia, politiikka, geopolitiikka, materialistiset luonnontieteet ja taloustieteet.

Ja minä olen eli elämäänsä onnellisena ikuisessa nyt-hetkessä.


Sen pituinen se :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email