sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kaikkeus kastepisarassa

Tavallisesti ajattelemme, ettei tyhjiössä ole mitään, eli se on ns. tyhjää täynnä. Käsityksemme on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta.

Tosiasiassa tyhjiö on kukkuraisillaan energiaa. Se on sitä niin täynnä, että se muodostaa fysiikassa ns. "ikävän äärettömyyden ongelman". Jos jotain on fysiikaalisissa laskelmissa äärettömän paljon, on tällä taipumus tehdä niistä käyttökelvottomia. 

Kvanttikenttäteoria hankkiutuu äärettömästä energiatiheydestä eroon nk. renormalisaatioprosessin kautta, jossa tyhjiön massa lasketaan kuutiosenttimetrin tilaan mahtuvien Plankin yksiköiden massan perusteella. Plankin yksikkö on pienin teoreettisesti mitattavissa oleva mittayksikkö.

Renormalisoidun tyhjiön energiatiheys on 10^93gm/cm3. Vaikka koko maailmankaikkeus tiivistettäisiin kuutiosenttimetrin tilaan, olisi sen massa vain 10^55gm/cm3. Tyhjiön energiatiheys on siis 39 kertaa suurempi kuin koko maailmankaikkeuden tiheys.

Nassim Harameinin Holofraktaali Universumi - teorian mukaan kaikkeus on fraktaalimainen, jossa jokainen osa jakaa kokonaisuuden ominaisuudet. Itämaisissa filosofioissa maailmankaikkeuden rakennetta on vastaavasti kuvattu nk. Indran verkkona, jossa äärettömän helminauhan helmet heijastavat viereisen helmen ja heijastumassa heijastuvat kaikki helminauhan muut helmet.




Haramein kiinnostui siitä, olisiko fotonin pinta-alassa tarpeeksi massaa muodostamaan siitä mustaa aukkoa ja kävi ilmi, että massaa on enemmän kuin tarpeeksi sen muodostumiseen. Hän teorisoikin, että tuntemamme todellisuus koostuu sisäkkäisiä mustia aukkoja. Esimerkiksi avaruus on mustaa siksi, että Universumimme on valtava mustan aukko, jonka sisäpuolella me elämme.

Hän ei kutsu mustaa aukkoa kuitenkaan mustaksi aukoksi, vaan mustaksi/valkoiseksi aukoksi, jossa sisäpuoli on mustaa ja ulkopuoli valoa. Jokainen musta/valkoinen aukko muodostaa kolmiulotteisen torusmuodon, jossa energia kiertää ulkokautta takaisin sisäpuolelle ja siitä jälleen ulos. Myös konsensustiede on tullut lopputulokseen, että mustat aukot säteilevät energiaa ja esimerkiksi galaksien keskellä olevat mustat aukot voivat olla äärimmäisen kirkkaita.



Nähdäkseni perimmäisin olemuksemme, sielumme, on fotoni, eli valohiukkanen. Tietoisuus, keho, ja mieli ovat sen heijastamaa valoa, jonka koemme ulkopuolellamme. Sisimmässämme taas vallitsee tyhjyyden absoluuttinen tyyneys. Tietoisuus joka valaisee kehomme, muiden kehot ja maailman ympärillämme on yksilöllinen, mutta tyyneyden olosuhteettomat ominaisuudet ovat yhteiset. Lisäksi verkko josta kaikkeus koostuu yhdistää meidät kaikkii muihin kastepisaroihin. Teemme joka päivä matkan valoon ja manifestaatioon ja takaisin äärettömään tyyneyteen; päivällä hereillä ollessamme ja yöllä unettomassa syvässä unessa.

Sielu kehittyy jatkuvasti kohti suurempaa viisautta ja kokonaisuutta, kohti suurempaa valoa. Esimerkiksi muurahaiset, linnut, maapallo ja aurinko ovat eri kehitysasteella olevia sielullisia olentoja, samoin galaksit ja maailmankaikkeudet. Lopulta sielut sulautuvat takaisin siihen samaan äärettömään torusmuotoon josta ne ovat lähteneet, siihen jolla on lukemattomia nimiä: Lähteeseen, Jumalaan, Allahiin, Ykseyteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email