keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Suomi-neidon saattohoito

Mitä yhteistä on Aktia-pankin pääekonomisti Timo Tyrväisellä, Aalto yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttosella, Suomen valtiovarainministeri Alexander Stubbilla, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasella ja taloustieteen Nobelisti Paul Krugmanilla?

Kaikkien ymmärrys pankkien roolista rahataloudessa tuntuu olevan heikko.


Tämä käy ilmi seuraavista kommenteista:


Timo Tyrvänäinen: "Silloin, kun pankki lainaa sulle rahaa, niin pankki joutuu ensin lainaamaan jostakin sen rahan ja vain lainaa sen sinulle edelleen... ei siinä prosessissa synny uutta rahaa."


Vesa Puttonen: "Jos rahat eivät makaisi talletuksina, ne olisivat pois pankkien mahdollisuuksista antaa lainaa."


Alexander Stubb: "No ei se suurin osa [rahasta lähde liikkeelle yksityisistä pankeista], no suurin osa saattaa lähteä, mutta, tota niin, kyllä siinä mielessä lähtee julkiselta puolelta että Euroopan keskuspankki ja sen alaisuudessa olevat kansalliset keskuspankit on ne jotka rahan panee liikkeelle."


Erkki Liikanen: "Keskuspankki laskee liikkeeseen rahaa lainaamalla sitä pankeille. Pankit lainaavat sitä edelleen yrityksille ja kotitalouksille."


Paul Krugman: "Pankit ovat kekseliäs ja jossain määrin vaarallinen rahoituksen välittämisen muoto [...] Pankit eivät luo kysyntää tyhjästä sen enempää kuin kukaan muukaan, joka päättää lisätä kulutustaan; pankit ovat vain yksi väylä, joka yhdistää lainanantajat lainanottajiin." [1]


Tosiasiassa liikepankit eivät lainaa sen enempää tallettajien, kuin keskuspankin rahoja myöntäessään lainoja, vaan kirjaimellisesti luovat koko rahasumman tyhjästä kirjanpitomerkinnöillä. Noin 97% kaikesta yksityishenkilöiden, yritysten ja valtioiden käytössä olevasta rahasta on liikepankkien liikkeelle laskemaa lainaa. Raha syntyy kun laina myönnetään ja tuhoutuu kun se maksetaan takaisin. Loput rahasta on keskuspankkien liikkeelle laskemia seteleitä ja kolikoita. [2]


Tilanne voisi olla huvittava, jos ymmärtämättömyyden seuraukset eivät olisi niin vakavia. Voimme kenties verrata sitä tilanteeseen, jossa sekä lääketieteen globaalit huippuammattilaiset, että paikallisen keskussairaalan lääkäritkin uskoisivat, etteivät punasolut muodostu luuytimessä, vaan luuytimen tehtävä on ainoastaan välittää niitä eteenpäin.


Ensiapuun saapuu potilas heikossa kunnossa. Tutkittuaan potilaan lääkärit päätyvät lopputulokseen, että potilaan solujen hapensaannissa on ongelmia. He huomaavat, että potilaan veressä on hälyttävän pieni määrä punasoluja. Potilaasta löydetään lisäksi suuri määrä syöpäläisiä, jotka imevät hänen vertaan.


Lääkärit Tyrväinen, Puttonen, Liikanen ja Krugman päätyvät lopputulokseen, että ongelma on luuytimessä, joka ei jostain syystä välitä punasoluja tarpeeksi eteenpäin ja ehdottavat, että sitä tulisi stimuloida. Lisäksi joku ehdottaa, että potilaalle tulisi lainata verta joltain toiselta henkilöltä, joka myöhemmin siirrettäisiin takaisin. Joku mainitsee myös syöpäläiset, mutta niiden ei koeta juurikaan olevan ongelma.


Paikalle saapuu ylilääkäri Stubb, joka hetken pohdittuaan päätyy kuitenkin siihen, ettei ongelma ole luuydin, eivätkä syöpäläiset, vaan se, ettei potilas hengitä tarpeeksi. Lisäksi hän hätkähdyttää muut lääkärit ilmoittamalla, ettei potilaalla suinkaan ole liian vähän punasoluja, vaan liikaa happea käyttävää kudosta.


Potilasta kannustetaan hengittämään tiheämpään ja aletaan valmistelemaan vasemman jalan amputaatioon.


Suomi-neidon selviytyminen on epävarmaa.


1, 2. Iivarinen, Ville (2015). Raha : Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla? Helsinki: Into Kustannus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email